Olin sitten viikon töissä ja jäin sairaslomalle 4 päivää ennen äitiysloman alkua. On aivan taivaallista, tosin hiukan hämmentävää olla kotona. Outoa ajatella, että ei tarvitse mennä töihin n. vuoteen. Tuntuu nyt pitkältä ajalta, mutta olen melko varma, että vuoden päästä tämä aika tuntuu ihan liian lyhyeltä. En muista koska olisin ollut kotona tekemättä mitään ilman oman tunnon tuskia. Yleensä, kun sitä pitäisi olla mukamas tekemässä jotain. Nyt kaikki raskaat hommat ovat yleensäkin kielletty ja teen vain sen verran mikä hyvältä tuntuu. Ja ihan esisijaisesti voin ajatella omaa hyvinvointia. Joten aamut olenkin aloittanut koirien kanssa sauvakävelylenkillä ja siihen päälle pieni Wii-jumppahetki ja lopuksi aamupala. Sen jälkeen olen vasta alkanut miettiä, että mitähän sitä alkaisi puuhaamaan vai nostaisiko vain jalat ylös ja lukisi muutaman sivun kirjaa. Tänään olen ottanut tavoitteeksi siivota vessat ja vaihtaa talon pyyhkeet...kunhan ne tulee tehdyksi, niin olen tyytyväinen. Taidan kuitenkin sitä ennen ottaa pienet päikkärit tai jos uni ei tule, niin luen muutaman sivun Kaari Utrion Uhritulia.